Tää on mää
Mää ei ole enää sillai kovin nuori. Ehkä se luulee joskus olevansa nuorempi kuin
onkaan, mut on ainakin kolme juttuu, jotka vois palauttaa sen maanpinnalle:
peilikuva, puntari ja puuskutus. Mut ihan parasta on, kunhan ensi
säikähdykseltään selviää, että sitä ei lopulta vois vähempää kiinnostaa noi
kolme peetä.
Huppari, joka meni päälle vielä pari vuotta sitten, vai oliko se
vuosikymmentä sitten, no ihan sama, se on nyt armotta liian tiukka. Mää menee
kauppaan ja ostaa extra largen, ehkä kokoa kertaa kaks. Hienoa, se oli hyvä syy
lähtee shoppailee. Mää vilkaisee peiliä ja näkee kui upee se on uuden hupparin
kaa. Upee ja nopee. Askel tuntuu kumman kevyeltä.
Aika on salakavala. Sen kulumista ei älyä muuten kuin katsomalla taakseen.
Varmaan siks mää ei halua hirveesti tiirailla sinne. Se tykkää tähyillä
horisonttiin. Ei ne mitään isoja juttuja siellä horisontissa oo, mut kivoja. Vaikka matka tai uudet sneakerit.
Mää on vaimo, äippä ja uneksija. Se on naimisissa elämänsä rakkauden
kanssa ja lapset on upeita, aikuisia jo kaikki. Velkaa on vähän liikaa, samoin
unelmia, jotka todennäköisesti on osasyynä tohon ekaan. Katumaasturi, walk-in vaatehuone ja pihalla marjapensaita. Yritystä löytyy ja uskoa tulevaan.
MÄÄ on rento blogi, jossa toi selittelee niitä näitä ja muita juttuja.
Arvatenkin itestään.
Kommentit
Lähetä kommentti